Mitä Posiolla ei ole – no, sitä ei varmaan sitten tarvita.
Henkilökohtaisesti olen rakastunut monipuolisiin, vaihteleviin maisemiin, jotka hivelevät esteetikon silmää ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvia värejä.
Talven pastellisävyt ja siniset hetket, viipyilevät sumut järvellä ennen ruskan väriloistoa, syksyn purppuraiset auringonlaskut, kesän voimakas vihreä ja taivaansineä hehkuvat vedet. Näissä maisemissa ne kaikki pääsevät todella oikeuksiinsa.
Heti seuraavaksi listallani tulee hiljaisuus. Mökkilaiturilla voit kuunnella vain omaa hengitystäsi, välillä äänettömyyden rikkoo kalan molskahdus veden pintaan tai kuikan iltahuuto… Siis silloin, kun ei ole sääskiä. (Ja niiden kanssakin pärjää!)
Retkeilyreiteillä ja hiihtoladuilla voi oikeasti viettää aikaa myös ihan yksin omissa ajatuksissaan, sillä tilaa on. Ei ole kiire minnekään, on vain tässä ja nyt.
Myös muut viimeisen päälle aisteja hivelevät elämykset, kuten esimerkiksi Ravintola Tapion illallinen tai vaikkapa Ylitalon porotilan syliin halattavaksi tulevat porot ja poroisännän lukemattomat kiehtovat tarinat poroista saavat minut liekkeihin. Olen rakastanut poroja lapsesta saakka ja suosittelen sinuakin tutustumaan niihin joskus kunnolla. Ne ovat moniulotteisia, viisaita ja kauniita eläimiä ja niissä on paljon samaa henkeä kuin hevosissa, tosin ne ovat vielä herkempiä.
Ja sitten se keramiikka. Pentikin taidonnäytteet ja kansainvälisten keraamikkojen upeat taide-esineet. Savesta voi luoda mitä vain. Mitä enemmän uppoan keramiikan maailmaan, sitä enemmän se minua hivelee. Pentik Kartanoon Timisjärvellä en kyllästy ikinä.
Minua inspiroi myös paikkakunnan yrittäjien halu tehdä matkailua kestävästi ja vastuullisesti, ympäristön huomioiden.
Inspiroisiko sinuakin?