Posio – joillekin se on yhtä kuin keramiikka ja joillekin keramiikasta kiinnostuneille jopa lähes pyhiinvaelluskohde. Pentikin jalanjäljissä ja sen sivupoluilla onkin kunnassa tehty jos jonkinlaista savesta vuosikymmenten aikana, niin harrastajien kuin ammattilaistenkin toimesta.
Minulla oli ilo tavata tuoreempaa keramiikkasukupolvea edustava korealainen keramiikkataiteilija Min Kyoung Kim, eli tuttavallisemmin Miki hänen yhdistetyssä kodissa ja studiossa Kirintövaarassa viime viikolla. Mikin löytää ajoittain myös Posion keskustassa olevasta Alvarista, jossa on Miki Studion myymälä, toiset työtilat ja näyttely.
Miki on eksynyt Posiolle alunperin yliopistonsa professorin Suku Parkin mukana ja ihastui paikkaan ikihyviksi, muuttaen vakituiseksi asukkaaksi vuonna 2012. Posiolla pidetyissä Arktisen Keramiikkakeskuksen eli ACC:n vuosittaisissa symposiumeissa hän on tutustunut myös kansainvälisiin keramiikkataiteilijoihin ympäri maailmaa, mikä on ollut antoisaa.
Metropoli Soulin sykkeestä Posion totaaliseen hiljaisuuteen pelmahtanut taiteilija kertoo, että aluksi varsinkin syksyn ja talven pimeillä, kun kaikki kesällä ulkona ja riennoissa viihtyneet ihmiset hautautuivatkin kotiensa syövereihin, tuntui elämä vähän yksinäiseltä. Mutta hiljaisuuteen tottuu ja nykyisin hän haluaa asua ja työskennellä rauhassa. Koreasta hän kaipaa lähinnä ruokaa ja vain satunnaisesti kaupungin vilinää – tai sen henkeä, kuten hän asiaa maalailee. Toki sisaren vauva olisi ihana nähdä, mutta nyt matkustaminen on jäissä ja yhteydet hoituvat vain virtuaalisesti.
Jopa suomalaiseen ruokaan Miki on jo tottunut. Vaikka ihmetteleekin, että miksi suomalaiset valmistavat riisin kattilassa ja ilahtui aidosti, kun kuuli, että omistan riisinkeittimen. (Kattilariisille vahva alapeukku täältäkin!)
Mikin mielestä parasta Posiolla onkin rauha. Hän saa tehdä keramiikkaansa omissa oloissaan, kiireettä. Ympärillä oleva luonto pursuaa inspiraation aiheita. Korealainen hektinen elämänmeno on täydellinen vastakohta posiolaiselle työskentelykulttuurille. Jopa itselläni tekee hieman hankaluuksia asettua siihen, ettei kaikki tapahdukaan aina juuri NYT, vaan asiat lipuvat hiljalleen uomiinsa, omassa rytmissään. Enkä ole edes tottunut työskentelemään sen kauempana kuin Oulussa. Posio elää aivan omassa rytmissään.
Miki työskentelee sekä valamalla että vapaasti. Valetut esineet tehdään kipsiin kaiverrettuun muottiin juoksevalla savella, jonka annetaan kuivua tarkka aika, minkä jälkeen ylimääräinen kaadetaan pois muotista.
Mikin keramiikka on todella hurmaavaa. Pöllöt ovat uniikkeja yksilöitään. Persoonia, joilla on kaikilla omat ilmeet ja luonteet. On huikeaa, miten erilaisia pöllöjä hän pystyykään luomaan! Jälki on myös aina hyvin viimeisteltyä ja pikkutarkkaa.
Itse kyllä hurahdin kertaheitolla tuohon Mikin keramiikkaan. Luulenpa, että pöllöjä muuttaa meille vielä useita… Törmäsin niihin ensimmäisen kerran kunnolla livenä tänä kesänä Fiskarsissa, KWUM:in näyttelyssä ja jo siellä ne aiheuttivat itselleni kyllä hiljaisia huokauksia ja kylmiä väreitä.
Suosittelen tutustumaan Mikin töihin, piipahtamaan Alvarissa ja tässäpä on ihana matkamuisto- tai joululahjaidea!
Mikin nettisivut löydät www.mikikim.fi
Tämä oli tällainen avaus Mikistämme, tulevaisuudessa kirjoitan vielä hänen pitämistään keramiikkakursseista (joita muuten voi kysyä myös omille ryhmille pidettäväksi Kirikeskuksen Arktisella Keramiikkakeskuksella!) ja toisen avauksen vielä tuosta keskustan Alvarista ja sen näyttelyistä, koska mielestäni ne ansaitsevat ihan omat kirjoitukset! Lisää siis tulossa…
Tuolla Mikin luona ei voinut olla itsekään inspiroitumatta, joten tässä lopuksi vielä muutama muotokuva hänestä hänen miljöössään!
