Kuntotestissä Korouomassa

Kävimme ystäväni kanssa loppukesästä Korouomassa ja tavoitteenamme oli käydä paistamassa kasvismakkarat Piippukallion laavulla. Ennenkin lukuisia kertoja Korouomassa käyneenä tiesin odottaa reissua, jossa hiki virtaa. Näin kävi tälläkin kertaa! Mutta kiipeily kanjonissa kannattaa, maisemat ovat sen arvoisia! Nyt mukana oli vain kännykkäkamera ja kuvat ovat sen mukaisia. Toisakseen, nämä maisemat ovat paljon mykistävämmät luonnossa – vahva suositus sille, että käyt kokemassa ne itse ihan itse livenä! Tämä on upea kohde luontokuvaajallekin.

Korouoma on noin kolmisenkymmentä kilometriä pitkä laakso, jonka voi patikoida kokonaisuudessaan tai käydä lyhemmän (ja siltikin hikisen) reissun niin sanotulla Koronjäällä. Myös talvella pääsee ainakin jääputoukselle, jossa saattaa bongata hurjapäisiä kiipeilijöitäkin!

Posion keskustasta paikalle on kolmisenkymmentä kilometriä Rovaniemelle päin ja risteys löytyy Pernun kylän paikkeilta. Opasteet eivät ole mitään huikean suuria, joten ole hereillä!

Alussa on mukava pysähtyä ihastelemaan vesiputouksia kanjoniin laskeutumisen lomassa.

Kun pääset laskeutumaan alas kanjoniin on vastassa muutamia tulistelupaikkoja. Niiltä lähtevät reitit niin jääputoukselle kuin Piippukalliollekin. Valitsimme kiipeillä ensin kohti Piippukalliota.

Tässä kohtaa oli ennen näköalatasanne, jonne kiipeily on jo itsessään urakka ja moni jätti leikin kesken tässä. Mutta älä suotta pysähdy tähän, vaan ota kuvat ja jatka matkaa kohti Piippukalliota!

Piippukalliolle nousuun kannattaa varata aikaa ja hitusen hermoja, ainakin jos on tällainen vähän laiskanpulskea, vasta alkuvuodesta lisääntynyt emäntä. Mutta se ei ole suinkaan mahdotonta! Sillä sinne korkeuksiin ei ihan jokainen retkeilijä kiipeile – ja parhaimmillaan saat tulistella ihan täydellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa, katsellen upeita maisemia, vaikka parkkipaikalla olisikin ollut autoja runsaasti. Ja tänne sopii tuulikin, joten sääsketkään eivät kiusaa.

Aivan ärsyttää laittaa näitä kuvia, koska ne eivät anna mitään oikeutta todellisille maisemille!
Alaspäin lähtöön valmistautumassa. Nämä reitit eivät näytä kuvissa jyrkiltä, mutta usko kun sanon, että siinä on ihan haastetta. Huonojalkaiset älköön vaivautuko tänne asti!
Sinne se laavu jäi!
Sitten vuorossa oli vielä pyrähdys jääputouksella. Kun olet päässyt alas, niin tämä on ihanan helppo nakki. Kunnes lähdet kohti parkkipaikkaa ja saat taas viimeiset hiet pintaan. Joskus hurjassa nuoruudessa kiipesimmekin tuonne ylös vesiputoukselle asti kasvoja pesemään, mutta nykyisin moinen toiminta on ehdottomasti kielletty ja siitä on kyltit muistuttamassa!

Kuntotestimme lopputulos oli, että treeniä tarvitaan lisää. Pitää ottaa toinen reissu tänne vielä syksyn saapuessa, jos suinkin aikaa jää. Saatanpa päivittää sitten tuoreempia kuvia, jos käyn! Ja ehkä otan paremman kamerankin, kun ei ole niin kuuma kantaa. Mieleen jäi myös ajatus siitä, että joskus voisi aivan käydä yöpymässä tuolla laavulla. Siinä sitä olisi ikimuistoinen kokemus!

Mutta lopuksi vielä, älä siis aivan suotta säikähdä, normaalikuntoinen ihminen kyllä selviää tästä reitistä ja Piippukalliolle asti ei ole pakko kiivetä. Reitillä näkyi lapsiakin, joten sinnikkäimmän jälkikasvunkin voinee ottaa mukaan ihastelemaan näitä ainutlaatuisia maisemia! Tervemenoa! Varaa mukaan kuitenkin pientä evästä ja juotavaa! Ja kamera!