Talvikalastuksen pauloissa

“No, onko teillä siellä Posiolla kalaopasta!? Siis MISSÄÄN ei tunnu olevan kalaoppaita Suomessa! Sielläkö on?”

– Suora lainaus toissailtaisesta puhelusta, kun vanha tuttuni vuosien (ellei jo vuosikymmenen) takaa soitti Etelä-Suomesta.

Ilolla sain vastata, että kyllä – asia on juurinkin näin. Mitä Posiolla ei ole, niin sitä ei tarvita. Meillä on täällä myös ammattitaitoisia kalaoppaita ja olinkin juuri sopivasti lähdössä seuraavana päivänä Posioutdoorsin Timo Posion kanssa kalareissulle!

Eli Posiolla onnistuu siis ympärivuotisesti myös todella laajalla kirjolla erilaiset kalastuselämykset. Ja jos itsenäisesti on paikat ja keinot vähän hakusessa tai haluaa varmempia saaliita ja oppia uusia kujeita, niin silloin kalastusopas on loistovalinta myös suomalaiselle matkaajalle! Tokihan paikallisopas voi olla myös turvallisuuskysymys. Sulat paikat talvella ja kesällä piilossa lymyävät karikot on hyvä tietää ennalta. Myös sää voi isolla järvellä yllättää.

Matkailuharjoittelijamme Lotta lähti reissulle mukaan. Timo varmistaa, että kypärä tulee asianmukaisesti päähän.

Reissuun lähdimme Huutoniemestä, jossa virittäydyimme reen kyytiin. Timo antoi hyvät turvallisuusohjeet matkaa varten. Matkalla saimme nähdä upeita vaaramaisemia ennen järvelle pääsyä.

Noin kahdenkymmenen minuutin matkan jälkeen olimme perillä!

Saavuimme siis keskelle Kitkajärveä, Timon verkkopaikalle. Pakkasta järvellä oli noin 25-26 astetta. Vaatetus oli kuitenkin kaikilla niin hyvä, että kylmän huomasi vasta, kun otti kinttaat pois kädestä. Silloin pakkanen kyllä puraisi sormia ja lujaa ja jopa minun sormenlämmittimistä loppui puhti kesken reissun. Ennenkuulumatonta.

Avanto esiin lumen alta!
Ja näin – heti ensimmäisessä verkossa oli peräjälkeen kolme hauen mötkälettä!

Ensimmäisen verkon kalansaalis oli kolme hyvänkokoista haukea. Kysyin Timolta arviota painosta – hän piteli haukea ja sanoi, että 1473 grammaa. Tarkistusmittaus antoi lukeman 1487 grammaa! Aika velho!

Kyllä kokenut konkari kalan painon tietää ihan käsipelillä!

Talviverkot Timo hoitaa hyvin perinteisillä ja autenttisilla menetelmillä. Jään alle uitetut verkot ovat tarkkaan mietityllä paikalla ja vain kerran on asiakkaiden kanssa jäänyt kalat saamatta. Tai kyllä silloinkin verkossa oli kala, mutta se oli kuollut. Eli melkein voisi sanoa, että 99% varmuudella kalasaalista on luvassa!

Lotta ja Timo asettavat uutta verkkoa takaisin jään alle.
Verkot eivät ole mitään pikkuverkkoja, joten lämmin tulee siinäkin, kun kävelee avannolta toiselle!
Arktinen pakkasen purema kalastaja-look!
Lumen pinta on niin kaunis tuulen muodostamine kuvioineen!
Kitkajärvellä saat aivan uuden mittakaavan asioihin – nimittäin keskellä järveä tunnet itsesi hyvin pieneksi!

Timo kertoo, että kalapaikat hän valitsee sillä tavalla, että hän kalastaa ja viihtyy niissä itsekin.

“Kyllähän joku on joskus sanonut, että vie vaan ne asiakkaat tuohon lähelle helposti. Mutta en minä halua itsekään siinä kalastaa, miksi minä sinne asiakkaan veisin.”

Timo nauttii kalastamisesta ja se kuuluu hänen arkirutiineihinsa, olipa asiakkaita tai ei. Koskaan ei tympäise lähteä järvelle.

Viime vuosina Timon mukana kalalla on kulkenut mm. ranskalaisia ryhmiä, jotka ovat olleet haltioissaan retkistä. Yksi pieni tyttö oli kerran ruvennut itkemään, koska kalat täytyy lopettaa, mutta hänenkin mielensä oli parantunut, kun hauista oli paistettu maukasta ruokaa. Itse arvostan todella, että Timo lopettaa kalat heti kärsimästä. En voi ymmärtää ihmistä, joka jättää elävän olennon kitumaan. Mukavaa, että ammatti-ihminen toimii myös vastuunsa tuntevasti!

Toisesta verkosta nousi kolme muhkeaa matikkaa! Kaksi olivat valitettavasti kuolleet ja niistä paikalliset kotkat ja muut linnut saivat herkkulounaan. Yksi korppi kävikin jo kiertämässä ja katsomassa, että mitä tänään syötäisiin.
Tammi-helmikuun pakkaskuukaudet ovat linnuille hankalinta aikaa selviytyä ruuan puolesta. Siksi muutama kala silloin tällöin on niille melkoinen onnenpotku!
Mötkäle ja Timo!
Timon menopeli, jotain arktista vivahdetta havaittavissa tässäkin.

Timolla on tarjonnassa kalastusretkiä lyhemmistä pyrähdyksistä aina monen päivän mittaisiin kalareissuihin ja erikoisretkiin. Varauksen kanssa kannattaa olla kuitenkin ajoissa liikkeellä, sillä hänellä on myös toinen työ kalastusyrityksen lisäksi.

Seuraavaksi vaihdettiin moottorikelkalla paikkaa (koska edellisessä on ihan turha pilkkiä, tiesi Timo) ja lähdettiin pilkille! Kyllä kunnon posiolainen pilkkii vaikka -25 asteen pakkasessa! Sole mikkään!
Lotta pääsi Timon pilkkiohjaukseen. Tosin kovin pitkään emme ihmetelleet, sillä kala ei ollut syönnillä ja varpaitamme alkoi lopulta kipristellä.
Sitten lähdettiin kohti Timon mökkiä, joka on kalastusretkien viimeinen etappi. Siellä lämmitellään, jutellaan mukavia ja nautiskellaan ennen kotiinpaluuta!
Ruumissaaressa sijaitsevalla mökillä on tunnelmaa! Ja tarinoita, sillä siellä on entivanhaan säilytetty ihan oikeasti ruumiita odottamassa kirkkomaahan hautaamista! Hautakuoppaan voi edelleen mennä makoilemaan halutessaan kesäaikaan.

Paluumatkalta

Paluumatkalla aurinko alkoi painua kohti horisonttia ja tarjosi upeita näkymiä.
Kivan näköinen kohta? Menisinkö katsomaan lähempää? Älä mene! Sillä siinä on sula ja tipahdat sinne! – Paikallisoppaasta voi olla todellakin hyötyä itselle oudoissa ympäristöissä!
Vaarassa voi vielä hetken ihastella pilkottelevaa aurinkoa.
Riisitunturi häämöttää!

Voin erittäin lämpimästi suositella Timon palveluita. Mukavan miehen kanssa aika kulkee kuin siivillä ja kaikki retket toteutetaan huikeissa maisemissa, puhtaan ja aidon luonnon keskellä aidoin menetelmin ja luontoa kunnioittaen. Ei muuta kuin Kitkajärven parhaita paloja tutkimaan!

Janica Suominen (teksti ja kuvat)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *